AMLA-luonnos: rahapelien 2 000 euron raja pysyy

EU:n rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomainen AMLA ei ole luonnoksessaan laskenut 2 000 euroa rajaa, jonka ylittyessä rahapelitoimijoiden on tehtävä asiakastarkastuksia, ”tässä vaiheessa”, mutta se on kirjannut, miten erilliset liiketoimet on laskettava yhteen. Säännöt ovat 30. syyskuuta 2026 päivätyssä loppuraportissa, joka sisältää luonnoksen teknisiksi sääntelystandardeiksi. AMLA on toimittanut sen Euroopan komissiolle.

Itse 2 000 euroa raja ei ole uusi. Se on jo kirjattu EU:n rahanpesuasetukseen (AMLR, asetus (EU) 2024/1624), jonka mukaan rahapelipalvelujen tarjoajien on sovellettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, ”jos voittoja nostettaessa, panosta asetettaessa taikka niissä molemmissa” suoritetaan vähintään 2 000 euroa edestä liiketoimia. Asiakkaan tuntemisvelvollisuus (Customer Due Diligence, CDD) tarkoittaa sitä, että tarkistetaan, kuka asiakas on ja tarvittaessa mistä hänen rahansa tulevat, ennen liiketoimintaa tai sen aikana. Osa alan uutisoinnista luki tällä viikolla niin kuin AMLA olisi ottanut käyttöön uuden 2 000 euroa tarkastuksen; se ei ole tehnyt niin.

Ei alempia rajoja

AMLAlla oli tehtävänä nimetä korkean riskin toimialat, joille pitäisi asettaa AMLR:ää alemmat rajat. Se päätti olla lisäämättä yhtään. Raportin mukaan AMLR:n voimaantulon jälkeen ”ei ole ilmennyt vakuuttavaa tietoa”, että lisää alempia rajoja tarvittaisiin ja ne olisivat oikeasuhteisia, ja nykyisten rajojen säilyttäminen ”tukee oikeusvarmuutta”.

Milloin liiketoimet katsotaan kytköksissä oleviksi

Uutta on luettelo kriteereistä, joilla arvioidaan ”toisiinsa kytköksissä olevia liiketoimia”. AMLR soveltaa rajojaan riippumatta siitä, maksetaanko summa kerralla vai ”toisiinsa kytköksissä olevilla liiketoimilla”; näillä tarkoitetaan kahta tai useampaa liiketoimea, joilla on täsmälleen tai samankaltaisesti sama alkuperä, määränpää ja tarkoitus tai muita merkityksellisiä ominaisuuksia tietyn ajanjakson aikana. Tarkoituksena on, ettei rajaa voi kiertää jakamalla summia osiin.

Luonnoksen mukaan toimijoiden on tehtävä kokonaisarvio ja otettava huomioon muun muassa:

• saman henkilön liiketoimet;

• asiakkaat, jotka ovat perheenjäseniä, liikekumppaneita tai toimivat yhteistuumin, esimerkiksi saapuvat yhdessä tai sopivat asioista ennen liiketoimea tai sen aikana;

• saman digitaalisen infrastruktuurin käyttö, kuten sama IP-osoite, laitetunniste tai sijaintitieto;

• yhteiset välittäjät tai palveluntarjoajat, jotka mahdollistavat liiketoimet;

• liiketoimet toimijan kanta-asiakasohjelmassa;

• liiketoimet lyhyen ajan sisällä, arvioituna sen mukaan, kuinka nopeasti ja usein liiketoimia kyseisellä alalla yleensä tehdään.

Rahapeleille on yksi oma lisäkriteeri: kun arvioidaan, onko liiketoimilla samankaltainen tarkoitus, tarjoajien on otettava huomioon, koskevatko ne saman tarjoajan pelejä.

Mikään yksittäinen kriteeri ei ole ratkaiseva, AMLA korostaa, ja useat niistä koskevat vain tietoja, jotka toimijalla jo on; toimijoiden ei tarvitse kerätä lisätietoja pelkästään kytköksissä olevien liiketoimien löytämiseksi. Rahapelialan vastaajat varoittivat kuulemisessa, että kanta-asiakasohjelmat ja rahapelien omat transaktiomallit voisivat tuottaa paljon vääriä hälytyksiä. AMLA vastasi, että luettelon tarkoitus on ”ei luoda automaattisia kytkentäsääntöjä”, ja muutti tekstiä, jotta kokonaisarvion periaate tulee selvemmäksi.

Erillinen sääntö koskee rahapelitoimijoita, joilla on fyysisiä toimitiloja: niiden on otettava vähintään huomioon palvelujen käyttö vapaaehtoisen jäsenyysjärjestelmän kautta kriteerinä arvioidessaan ”toistuvuuden” osatekijää. Kuulemispalautteen jälkeen AMLA selvensi artiklaa niin, että kriteeri koskee nimenomaan vapaaehtoista jäsenyyttä.

Mitä tämä tarkoittaa pelaajille

Useimmille verkkopelaajille käytännön vaikutus on rajallinen. AMLR:n mukaan asiakkaan tuntemisvelvollisuus koskee myös aina, kun muodostetaan liikesuhde; sellaiseksi määritellään suhde, jonka otaksutaan yhteyden muodostamishetkellä olevan ”toistuva tai pysyvä” tai muuttuvan myöhemmin sellaiseksi. 2 000 euroa raja on tärkeä lähinnä satunnaisissa, kertaluonteisissa liiketoimissa. Se on oma tulkintamme siitä, miten nämä kaksi sääntöä sopivat yhteen; kansalliset valvojat voivat asettaa tiukempia vaatimuksia, kuten Espanja teki maksutavan omistajuuden tarkistuksilla.

Oma tulkintamme: pelaaja voisi huomata muutoksen kassalla. Jos standardit hyväksytään, toimijat voisivat tarkastella talletuksia ja nostoja perheenjäsenten, yhteisen laitteen tai nopeiden liiketoimien sarjan yli, eikä vain yksittäistä maksua. Se voisi tarkoittaa, että henkilöllisyyttä tai varojen alkuperää kysytään aiemmin kuin pelaaja odottaa.

Aikataulu

Standardit ovat luonnos. Euroopan komission on hyväksyttävä ne, ennen kuin ne julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä. Ne tulisivat voimaan 20 päivää julkaisemisen jälkeen ja niitä sovellettaisiin kuusi kuukautta sen jälkeen. AMLR:ää itseään sovelletaan 10. heinäkuuta 2027 alkaen. AMLA kuuli aiemmasta versiosta 9. helmikuuta 2026–8. toukokuuta 2026.

AMLR on EU-oikeutta. Sitä ei sovelleta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Kanadassa, Australiassa eikä muilla EU:n ja ETA:n ulkopuolisilla markkinoilla, joilla on omat rahanpesusääntönsä. Norja on ETA-valtio. EFTAn mukaan AMLR on merkitty ETA-relevantiksi, mutta sen sisällyttämistä ETA-sopimukseen vielä selvitetään, joten se ei ole vielä voimassa Norjassa. Norjalaiset toimijat noudattavat toistaiseksi Norjan rahanpesulakia (hvitvaskingsloven). Miten valvojat toimivat muualla, näet uutisistamme FATF:n rahapelien riski-indikaattoreista, UKGC:n 5 miljoonan punnan sovinnosta Rankin kanssa ja AUSTRACin 260 miljoonan Australian dollarin sakosta Star Entertainmentille.